Fiksaaminen ei aina auta

Aito lasnaolo

 

Oletko joskus ollut hyvin huolissasi jostakin, murehtinut ja pelännyt, ja jakanut tunteesi ystävän kanssa? Parhaimmillaan se on voinut tuoda suurta helpotusta ja olet ehkä saanut kokemuksen siitä, minkälaista on tulla todella kohdatuksi ja ymmärretyksi? Onko kuitenkin joskus käynyt niin, että ystävä on yrittänyt auttaa sanomalla ”älä murehdi”, ”turhaan huolehdit etukäteen” tai ”niin minullekin kävi, ei kannata pelätä”. Miltä sinusta silloin on tuntunut?

Lämpimällä aikomuksella lausuttu ja hyvää tarkoittava kommentti voi joskus osua ohi. Se voi tuntua pahimmillaan hyvin mitätöivältä ja vähättelevältä. Se voi lisätä erillisyyden ja yksinäisyyden tunteita, saada sydämen vajoamaan ja herättää halun vetäytyä, jopa käpertyä.

On totta, että varmuutta siitä mitä tulevaisuus tuo, ei ole ja uhkakuvamme eivät kenties koskaan toteudukaan. Kuitenkin olemassa oleva huoli on hyvin todellinen ja oleva. Ennen kuin ihminen on valmis etsimään ratkaisuja pelkoonsa, on tärkeää, että huoli saa tulla näkyväksi, että sillä on lupa olla. Yksinkertaiset sanat ”olet huolissasi”, ”varmasti pelottaa” tai ”kyllä, tuo on rankkaa” voivat olla paljon myötätuntoisempia kuin positiiviseksi kääntävät tai ratkaisua tarjoavat lauseet.

On useita syitä siihen miksi lähdemme joskus nopeasti etsimään ja tarjoamaan ratkaisuja toisten (ja omaan) hätään. Usein meillä on tietoa, kokemusta tai mielipide siitä mikä voisi auttaa ja haluamme jakaa sen. Silloinkin kun toinen ei sitä halua tai pysty vastaanottamaan. Joskus taas on niin, että hädän kohtaaminen on itsellemme vaikeaa, se koskettaa meidän kipupisteitämme ja nostattaa esimerkiksi tietoisuuden omasta häpeästämme, vihastamme tai menetyksistämme. Jos siedämme huonosti hankalia tunteita itsessämme, niitä voi olla vaikea sietää myös toisessa. Tällöin voi olla helpompi siirtyä ratkaisemaan – fiksaamaan – kuin viipyä levottomuutta tai ahdistusta virittävässä tunnetilassa.

Taito olla fiksaamatta on tärkeää monissa ihmissuhteissa. Erittäin oleellista se on esimerkiksi ystävyyssuhteissa ja erilaisissa auttamisammateissa. Auttaminen on eri asia kuin valmiiden ratkaisujen tarjoaminen. Se on taitoa olla läsnä, todella kuunnella, kuulla, nähdä. Se on kohtaamista sydämen tasolla.

Läsnä oleminen on helpompaa jos osaamme samanaikaisesti pitää itsestämme huolta. Kyky tunnistaa mitä itsessä tapahtuu (mindfulness) kun kuulee jotakin koskettavaa, on lähtökohta. Kyky itsemyötätuntoon puolestaan auttaa pitämään tasapainossa, rauhoittamaan ja säätelemään tunteita silloin kun liikutumme. Kannattelemalla lempeästi itseämme, pystymme myös kauniiseen, aitoon läsnäoloon muiden kanssa. Anna siis itsellesi lupa hellittää. Sinun ei tarvitse fiksata.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s