Tunteiden käsittely on kokemuksellista

sulattaajaa

Ystäväsi peruu sovitun tapaamisen. Hän soittaa ja kertoo,  että  meneekin töihin,  lapsi on sairaana tai että on väsynyt  kun ei ole  nukkunut moneen  yöhön kunnolla. Sinussa herää  suuttumus. Pulppuaa  ajatuksia: ”Miksei hän kerrankin  sanonut pomolleen, ettei tule.”,
”Antaisi hitsi isän hoitaa  välillä lasta.” tai  ”Eläisi terveellisemmin  niin saisi nukuttua”.

Hetken kuluttua hiipii syyllisyys. ”Voi ei, en saisi ajatella näin.”,  ”Apua, olen minäkin varsinainen ystävä.” tai ”Lopeta, hölmö, eihän  hän nyt tahallaan.” Kriittisyys toista kohtaan vaihtuu itsekritiikiksi.

Kaikki edellä kuvattu tapahtuu aivan hetkessä. Tunteet poreilevat, ajatukset sinkoilevat. Kaiken taustalla velloo vielä muitakin voimia: syvä tarve säilyttää tasapaino, turvallisuuden tunne ja yhteys.

 

Meissä kaikissa herää ajoittain ajatuksia joita emme ole kutsuneet kylään. Samoin tunteita: vihaa, ärtymystä, kateutta, syyllisyyttä, häpeää. Eikä tämä riitä. Usein näiden tunteiden takana on lisää hankalia tunteita. Edellä esitetyssä esimerkissä kuohahtavan suuttumuksen taustalla on mahdollisesti pettymystä. Pettymystä siitä, että joutuu luopumaan itselle tärkeästä tapaamisesta. Joukossa saattaa olla myös hylätyksi tulemisen tunnetta tai pelkoa menettämisestä. Ehkä myös kokemus, että jätetään kakkoseksi, ettei ole tärkeä tai vaivan arvoinen.

Tunteiden tunteminen voi sattua ja tunteet voivat olla väkeviä. Jotta ne eivät täysin kaappaisi, on oleellista osata keinoja niiden hallintaan. Ajatteluun perustuvia keinoja käytämme jatkuvasti ja pyrimme usein esimerkiksi tyynnyttämään itseämme sanoilla. Pystymme myös havainnoimaan ajatuksiamme ja analysoimaan niitä. Voimme oppia esimerkiksi tunnistamaan ja muokkaamaan taipumustamme liioitella, vähätellä, ajatella mustavalkoisesti, jatkuvasti vertailla, tuomita perusteettomasti tai etsiä systemaattisesti syitä ja selityksiä yksipuolisesti itsestä tai toisesta. Ihmiselle on tärkeää myös kyetä katsomaan asioita useasta perspektiivistä ja osata asettua toisen asemaan. Se auttaa meitä rakentamaan ja ylläpitämään merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Kaiken kaikkiaan monet ajattelun keinot ovat upeita, hyvin tarpeellisia tunteiden säätelyssä.

Ajassamme on ominaista korostaa rationaalisuutta: ”Ajattele nyt järkevästi!” Ihmisyys on kuitenkin paljon muutakin kuin rationaalista ajattelua. Ihmisyyteen kuuluvat tunteet. Ilman tunteita elämä ei maistuisi elämältä ja mm. päätöksenteko olisi miltei mahdotonta. Vaikka ajattelu, niiden muokkaaminen, analysointi ja perspektiivin ottaminen ovat hyvin keskeisiä tunteiden käsittelyyn liittyviä taitoja, ne eivät kuitenkaan yksin aina riitä. Liian yksipuolinen turvautuminen niihin voi jopa heikentää kosketusta tunteisiin. Voimme analysoida kokemuksemme puhki, eheytymättä. Kokemuksemme ovat kerroksellisia, meissä on monia syvyyksiä. Erityisesti syvällä olevien, ehkä kaikkein kipeimpien tunteidemme kohtaamiseen tarvitsemme taitoa lopettaa selittely ja analysointi. Tarvitsemme taitoa pysähtyä, aistia tunteet kehossa, yksinkertaisesti vain nimetä niitä, validoida niitä. Taitoa tuoda kosketuksen, pehmentämisen ja sallimisen kautta myötätuntoa, hyväksyntää. Kun voimme elää läpi tunteidemme, aistia ne, voimme myös jossakin vaiheessa päästää irti.

Tunnetaitojen oppimisen ytimessä on kokemuksellisuus. Esimerkiksi, hyväksyvää tietoista läsnäoloa tai itsemyötätuntoa ei voi oppia pelkästään kirjoja lukemalla. Ne ovat pelkän rationaalisen ajattelun ulottumattomissa. Olet ehkä joskus yrittänyt, mahdollisesti epätoivoisesti ja onnistumatta, komentaa itseäsi tuntemaan jotakin muuta kuin mitä todella tunnet? Tai rationaalisesti selittänyt itsellesi, ettei tarvitse tuntea jotakin, mutta tunne on itsepintaisesti yhä uudelleen, ja uudelleen, nostanut päätään?

Jos haluat kehittää tunnetaitojasi tai syventää itsetuntemustasi, kutsun sinua kokeilemaan jotakin muuta. Seuraavan kerran kun olet tilanteessa jossa herää jokin hankala tunne, seuraa mitä mielessäsi ja kokemuksessasi tapahtuu. Uteliaana. Mitä ajatuksia nousee? Mitä tunteita? Saako kaikki olla? Onko tunteita useita? Miten suhtaudut ajatuksiisi ja tunteisiisi?

Tuo hyväntahtoisuutta. Tuo lempeyttä. Luo tilaa myötätunnolle. Kokeile kosketusta, nimeämistä, pehmentymistä kehoon. Tutki miltä tuntuu luopua edes hetkeksi vastustamisesta ja loputtomasta analysoinnista, arvostelusta. Tutki, lempeästi. Vähän kerrallaan. Myötätuntoisesti. Maista miltä tuntuu olla täydesti se joka olet.

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s